Feri bhetaula, Katmandu!

Viime viikolla sanoin Nepalille näkemiin, feri bhetaula, ja palasin Suomeen elvyttyäni ensin viikon Malesian rannoilla.

Mitä Nepalissa vietetystä viidestä kuukaudesta sitten jäi käteen?

Lähdin Nepaliin, koska olen työskennellyt kehitysyhteistyön parissa Suomessa jo muutaman vuoden, ja halusin päästä katsomaan miltä kehitysyhteistyö näyttää kohdemaan perspektiivistä. Kuten varmasti kaikilla tällä alalla työskentelevillä, myös minulla on usein ollut epäilyksiä sen suhteen, että onko tekemälläni työllä oikeasti mitään merkittävää ja kestävää vaikutusta, vai menevätkö kehitysyhteistyöhön laitetut rahat sinne kuuluisaan kankkulan kaivoon. Toivoin Nepalissa vietetyn ajan selkeyttävän urasuunnitelmiani ja joko vahvistavan minun olevan oikealla alalla tai antavan ideoita uusille urapoluille. Mitään suurta valaistumista minulle ei tämän viiden kuukauden aikana tullut, vaan olen edelleen sitä mieltä, että vaikka kehitysyhteistyöllä voidaan saada aikaan paljon hyvää, siihen liittyy myös runsaasti ongelmia. Koen nyt kuitenkin olevani valmiimpi analysoimaan näitä ongelmia ja minulla on hitusen parempi käsitys niiden syistä ja seurauksista.

Viidessä kuukaudessa tietysti ehti myös tutustua moniin uusiin tyyppeihin ja saada uusia ystäviä. Nepalilaisten keskuudessa asuminen ja työskentely avasi minulle paremmin nepalilaista elämänmenoa kuin mitä olisin ikinä pystynyt lukemaan yhdestäkään kirjasta. Toisenlaisiin elämäntyyleihin tutustuminen antoi kipinän oman elämäntavan reflektointiin. Etenkin muiden vapaaehtoisen kanssa usein pohdimme hyvän ja onnellisen elämän edellytyksiä ja mietimme, että mikä loppujen lopuksi elämässä onkaan tärkeää.

Tämän kokemuksen jälkeen arvostan myös taas pikkuisen enemmän Suomen puhdasta luontoa ja sitä, että saamme täällä hengittää raikasta ilmaa. Arvostan myös todella paljon Suomen hyvää infrastruktuuria ja sitä, miten hyvin täällä on järjestetty esimerkiksi jätehuolto.

IMG_6757
Näitä mutaisia Katmandun teitä ei tule ikävä.

Nepalilaisesta partiostakin opin yhtä sun toista: Vaikka ulospäin toiminta vaikutti aika erilaiselta kuin Suomessa, niin tutustuessani toimintaan ja partiolaisiin paremmin oivalsin, ettei toiminta niin erilaista olekaan. Etenkin osallistuessani partiotapahtumiin tunsin olevani osa jotain suurempaa liikettä, vaikka aina en aivan ymmärtänytkään, että mitä ympärilläni tapahtui.

IMG_6696
Marssiharjoitukset meneillään Nepal Scoutsien päämajan pihalla.

Vasta kirjoitettuani yllä olevan tekstin tajusin, miten hyvin kokemukseni nivoutuvat yhteen partioihanteiden kanssa: Olen viidessä kuukaudessa rakentanut ystävyyttä yli rajojen; kehittänyt itseäni ihmisenä; muistuttanut itsenäni, että miten tärkeää on rakastaa ja suojella luontoa; ja ennen kaikkea etsinyt elämän totuutta.  Muistan kun joskus muinoin pienenä vartiolaisena opettelin ulkoa ihanteita, ja kun myöhemmin vartionjohtajana yritin pohtia ihanteiden merkitystä omien vartiolaisteni kanssa. Tuolloin ihanteiden merkitys jäi kuitenkin aika pinnalliseksi, ja vasta nyt kerättyäni vähän enemmän elämänkokemusta olen ymmärtänyt miten hyviä ohjenuoria nämä ovat elämään.

Kiitos Suomen Partiolaisille ja Nepal Scoutseille tämän unohtumattoman (partio)kokemuksen mahdollistamisesta. Tämän blogin päivitys päättyy tähän, joten ei muuta kuin kiitos ja näkemiin, dhanyabad ja feri bhetaula!

IMG_6492
Buddhalaisia rukouslippuja Poon Hillin (3210 m) huipulla Annapurnan luonnonsuojelualueella.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s