Järistyksen vuosipäivänä

Tänään 24. huhtikuuta vietettiin nepalilaisen kalenterin mukaan viime vuoden katastrofaalisen maanjäristyksen vuosipäivää. Länsimaisen kalenterin mukaan vuosipäivä on huomenna 25.4.

Maanjäristyksiähän oli siis täällä viime keväänä useampia, kuten jo aiemmin kirjoitin. Ensimmäinen järistys oli magnitudiltaan 7,8, ja suurin, 12. toukokuuta tapahtunut jälkijäristys 7,3. Yhteensä järistyksissä ja niistä aiheutuneissa lumi- ja maanvyöryissä kuoli lähes 9000 henkeä ja jopa kolme miljoonaa ihmistä jäi kodittomaksi.

Täällä oli tänään luonnollisesti lehdet täynnä juttuja siitä, mitä vuodessa on ehtinyt tapahtua, tai tarkemmin ottaen jäänyt tapahtumatta. Olen yllättynyt siitä, miten vapaasti lehdet saa täällä arvostella hallituksen saamattomuutta maanjäristyksen tuhojen korjaamisessa. Nepalin lähihistoriasta löytyy myös ajankohtia, jolloin lehdistönvapaus on ollut hyvinkin rajoitettua, mutta tällä hetkellä tilanne on vähän parempi, ja Toimittajat ilman rajoja -järjestö nimesikin vastikään Nepalin Etelä-Aasian toiseksi parhaaksi maaksi lehdistönvapauden suhteen. Maailmanlaajuisesti Nepal oli kuitenkin vasta sijalla 105/180.

Tässä muutama pointti, jonka ole lehdistä poiminut:

  • Tuhoisuudestaan huolimatta viime vuoden järistys ei ollut se megashokki, jota tänne alueelle on jo pitkään odotettu. Tämä tarkoittaa sitä, että mannerlaattoihin jäi vielä paljon jännitteitä, ja ne saattaa purkautua joko yhtenä isona järistyksenä, tai sitten laatat saattavat liikkua hiljalleen aiheuttamatta sen suurempia järistyksiä.
  • Jälleenrakennusta varten hallitus perusti jälleenrakennusviraston, jolla on ollut huomattavia ongelmia toimintansa aloittamisessa lähinnä poliittisten ristiriitojen vuoksi. Virasto aloitti toimintansa vasta kuluvan vuoden tammikuussa, eli 9 kuukautta järistyksen jälkeen, ja silloinkin vain symbolisella tasolla laskemalla peruskiven johonkin temppeliin Katmandussa. Varsinaisen jälleenrakennuksen piti alkaa joidenkin lehtitietojen mukaan tänään.
  • Hallitus on ilmoittanut jakavansa kotinsa menettäneille perheille jälleenrakennusavustusta, mutta saadakseen tämän avustuksen perheiden pitää odottaa, että viranomaiset tarkastavat tuhot. Tämän päivän uutisten mukaan avustusta on jaettu vasta joillekin sadoille kotitalouksille ja n. 31 000 perhettä on aloittanut jälleenrakennuksen ilman avustusta. Loput sadat tuhannet kotinsa menettäneet perheet ovat siis edelleen tilapäismajoituksessa. Koko maata ei ole kuitenkaan vielä ehditty käymään läpi, joten todellisuudessa omatoimisten rakentajien luku saattaa olla paljon korkeampi.
  • Kouluja on rakennettu mm. erilaisten järjestöjen avustuksella, mutta silti joidenkin lehtitietojen mukaan jopa miljoona lasta olisi vielä ilman koulurakennusta.
  • Hallitusta on arvostelu laajasti myös siitä, että se haluaa korjauttaa arvokkaat temppelit ja muut historialliset muistomerkit mahdollisimman halvalla kiinnittämättä huomiota rakentajien ammattitaitoon. Maahan virranneen ulkomaisen rahan onkin epäilty menevän virkamiesten taskuun samalla kun satoja vuosia vanhat, kulttuurisesti arvokkaat rakennukset kärsivät entistä enemmän vaurioita osaamattomien korjaajien käsissä.
  • Järistys aiheutti muutoksia myös pohjavesien sijaintiin. Monilla alueilla kaivot ovat kuivuneet, ja kokonaiset yhteisöt joutuvat lähtemään kotiseuduilta, jos pohjavedet eivät pian palaudu ennalleen.

Ylläolevat luvut olen poiminut erinäisistä lähteistä, enkä usko että ne kaikki pitävät täysin paikkansa (tuskin kukaan tietää aivan tarkkoja lukuja), mutta ne antavat ainakin jonkinlaista osviittaa siitä, miltä tilanne nyt näyttää.

Tänään Katmandussa järjestettiin erilaisia muistotilaisuuksia henkensä menettäneille, kuten myös pieni mielenosoitus, jossa arvosteltiin hallituksen hidasta reagointia. Työkavereideni mukaan täällä on kiertänyt erilaisia huhuja siitä, että vuosipäivä olisi jotenkin normaalia vaarallisempi ajankohta, ja että tänään olisi ollut odotettavissa joku iso jälkijäristys. Mutta niinpä vain tämäkin päivä on kääntynyt illaksi ilman sen kummempia järistyksiä, eikä toivottavasti sellaisia tulekaan.

IMG_5311
Sortunut temppeli Katmandun Durbar-aukiolla
IMG_5488
Maanjäristyksen tuhoja Bhaktapurin vanhassa kaupungissa.
IMG_5464
Maisemaa Nagarkotin kylässä Katmandun laakson laitamilla. Taustalla Himalajat, edessä ilmeisesti erään perheen tilapäiskoti.

 

 

Mainokset

Hellettä ja jälkijäristyksiä

Katmanduun saapui viime viikolla kesä, mikä tarkoittaa sitä, että päivälämpötilat nousevat yli 30 asteen. Tuntuu siltä, että tämä lämpö ja auringonpaiste ovat vain pahentaneet kaupungin jo ennestään huonoa ilmanlaatua. Etenkin katupölyä on runsaasti, kun tiet ovat kuivia, eikä tilannetta ainakaan helpota se, että koko meidän naapurustossa on jostain syystä kaivettu tiet auki. Ilmoituksen mukaan tekevät jotain ”connection improvementia”, mitä lie sitten tarkoittaakaan. Täältä käsin uutisointi Suomen katupölytilanteesta vaikuttaa lähinnä huvittavalta, mutta toisaalta onhan se hienoa, että Suomessa puututaan vähän pienempiinkin ongelmiin.

IMG_6175
Ilta-aurinko näkyy usein punaisena pallona saasteverhon takaa.

Meneillään oleva kuiva kausi on myös heikentänyt puhtaan veden saantia Katmandun laaksossa. Muutenkin kroonisesta vesipulasta kärsivän laakson asukkaat saavat kuivalla kaudella yleensä alle kolmasosan siitä vedestä, joka oikeasti olisi tarpeen. Viime kuukausina veden käsittelyä on vaikeuttanut myös polttoainepula, kun puhdistuslaitoksia ei olla saatu toimimaan täydellä teholla. Omassa elämässäni tämä vesipula ei yleensä sen kummemmin näy, mutta eilen aamulla myös meidän talostamme loppui vesi. Onneksi illalla tuli joku ihana pelastava enkeli tekemään jonkun taikatempun, ja vesi alkoi taas virrata hanoista. Tuli kyllä niin etuoikeutettu olo, kun meidän vesiongelmat ratkesivat noin helposti. Vähän tunsin myös syyllisyyttä siitä, että täällä minä vaan tuhlaan paikallisten kallisarvoisia luonnonvaroja käymällä joka päivä suihkussa ja pesemällä kerran tai pari päällä olleita vaatteita. Monilla paikallisilla ei meinaa ole joko ollenkaan juoksevaa vettä kotona, tai sitä tulee hanoista vain hyvin satunnaisesti. Näissä tapauksissa vettä haetaan joko jostain yleisestä kaivosta, tai ostetaan omiin astioihin veden myyjältä. Myös perinteiset julkiset pesupaikat ovat edelleen käytössä, ja niissä näkyy usein ihmisiä pesemässä itseään tai pyykkejään. Nämä ikivanhat koristeelliset kylpypaikat saivat aikoinaan vetensä Himalajan rinteiltä, ja ne toimivat peseytymisen lisäksi myös naapuruston kohtaamispaikkoina. Nykyään niitä käytetään myös muihin tarkoituksiin, esim. konserttien järjestämiseen.

IMG_5568
Kutumba-niminen kansanmusiikkiyhtye esiintyy vanhassa kylpypaikassa.

Eilen myös tapahtui se, mitä olen täällä koko ajan pelännyt: maanjäristys. Toki täällä on ollut jo muutamia pienempiä järistyksiä, mutta eilinen oli ensimmäinen, jonka tunsin oikein kunnolla. Nytkään ei ollut kyse mistään valtavan suuresta järistyksestä, mangnitudiltaan se oli vain 4,5, mutta koska järistyksen keskus oli vain muutaman kilometrin päässä meiltä, niin kyllä se sen verran voimakkaana tuntui, että sai ihmiset tulemaan ulos taloistaan. Itse maanjäristys ei aiheuttanut tuhoja, mutta muutama ihminen loukkaantui, kun he pyrkivät paniikissa ulos aiheuttaen kaaosta. Itseäni jäi mietityttämään se, että jos järistys oli todellakin ”vain” 4,5, niin millainen sitten on yli seiskan järistys. Tällähän oli suunilleen vuosi sitten kaksi isoa järistystä, joissa kuoli yhteensä yli 8000 ihmistä. Nyt järistyksen vuosipäivän lähestyessä paikalliset ovat hyvin varuillaan, ja varmasti pelästyvät helpommin pienempääkin järistystä. Osaan vain kuvitella, millainen maanpäällinen helvetti tämän paikka on ollut vuosi sitten, kun eri suuruisia jälkijäristyksiä tuli muutaman viikon ajan lähes jatkuvalla syötöllä, eivätkä ihmiset uskaltautuneet pitkään aikaan takaisin koteihinsa, vaan nukkuivat teltoissa pihalla. Itseasiassa eilinen järistys oli myös vuoden takaisen järistyksen jälkijäristys, järjestyksessään 447. sellainen.

IMG_5781 (2)
Vuoden 2015 maanjäristyksessä vaurioitunut talo odottaa korjausta Katmandun Durbar-aukiolla.

Onko tässä kaikessa sitten mitään järkeä?  Miksi haluan asua täällä kaiken pölyn ja saasteen keskellä, puolet vuorokaudesta ilman sähköä ja koko ajan varoen mahdollisia maanjäristyksiä? Jos kyse olisi yhtään pidemmästä pätkästä kuin 5 kuukautta, niin varmasti miettisin erittäin tarkkaan, että onko tässä tosiaan mitään järkeä. Mutta onneksi olen niin etuoikeutettu, että voin helposti vaihtaa asuinpaikkaa, eikä täällä ole tosiaan pakko olla, jos siltä tuntuu. Ja toistaiseksi ainakin, kaikista epämukavuustekijöistä huolimatta, täällä asumisessa on ollut paljon enemmän hyviä kuin huonoja puolia. Ihmiset ovat hämmästyttävän mukavia ja avuliaita, uskontojen ja kulttuurien sekoitus takaa sen, että aina on  jotain uutta opittavaa, eikä tarvitse mennä kovin kauas Katmandun keskustasta, kun on jo luonnon ympäröimänä. Ulkomailla asuessa myös muistuu aina mieleen, että ihmiset todellakin ovat pohjimmiltaan aivan samanlaisia joka puolella maailmaa, vaikka ulkoisesti viettäisimme hyvin erilaisia elämiä. Se tahtoo joskus unohtua, jos ei ikinä poistu siitä omasta pikku kuplastaan, vaikka tietysti ihminen voi asua vuosia ulkomailla ja silti olla poistumatta siitä kuplasta. Mutta jos vähänkään yrittää ymmärtää kohtaamiaan ihmisiä, niin huomaa, että ihmisiähän me kaikki tosiaan ollaan, samoine iloinemme ja murheinemme. 

IMG_6244
Buddhalaisten rukouslippuja apinatemppelinä tunnettuna Swayambunathin temppelialueella Katmandussa.

Eksoottisia eläimiä

Viime viikon lopulla pääsin osallistumaan hankkeemme viimeiseen toimintoon eli kolmipäiväiseen Trainers’ Seminariin, jonne kokoontui yli 100 kokenutta partiokouluttajaa ympäri Nepalia. Chitwanin piirikunnassa, noin kuuden tunnin ajomatkan päässä Katmandusta järjestetyssä seminaarissa käsiteltiin mm. uudistuksen alla olevaa Nepalin partiolaisten koulutussuunnitelmaa.

Nepal on siitä jännittävä paikka, että maan sisällä pääsee kokemaan kakki ilmastovyöhykkeet. Siinä missä Katmandussa on tällä hetkellä Suomen kesää muistuttava sää, eli lämpimähköt päivät ja viileät yöt, alempana Chitwanissa sää on trooppinen ympäri vuoden. Useimmille ihmisille tulee varmasti Nepalista ensimmäiseksi mieleen lumihuippuiset vuoret, eikä moni ehkä tiedä, että Nepalin tasangoilla asuu niinkin eksoottisia eläimiä kuin krokotiilejä, norsuja ja jopa uhanalaisia intiansarvikuonoja,  jotka ovat suurimpia nykyisin eläviä sarvikuonoja. Itse pääsin näkemään edellä mainituista vain krokotiilit, ja nekin hyvin turvallisen etäisyyden päästä.

IMG_5702 (1)
Spottaatko krokon?

Tai no, näinhän minä myös yhden norsun, mutta en aivan sen luonnollisessa elinympäristössä.

IMG_5708 (1)

Chitwanin seminaari oli ensimmäinen kerta kun pääsin tapaamaan ihan oikeita partiolaisia täällä Nepalissa. Tähän mennessä olen siis ollut vain toimistohommissa päämajalla, jossa ollaan aika etäällä itse toiminnasta. Näin suomalaisesta näkökulmasta katsottuna erikoista oli se, että seminaarin osallistujien keski-ikä oli yli viiden kympin. Kun Suomessa partiossa nuorille annetaan paljon vastuuta, täällä vanhempi polvi näyttää pitävän tiukasti kiinni vallasta. Myös hierarkia partion sisällä on suurta, ja sain sen käsityksen, että nuorempien partiolaisten odotetaan lähinnä tottelevan vanhempien määräyksiä. Sama hierarkiakulttuuri elää myös täällä toimistollamme, ja välillä on hyvinkin tarkkaa, että minkä tason pomolle esittelee mitäkin asioita, ”ettei vain sotketa arvojärjestystä”, kuten minulle teroitettiin. Hierarkia johtaa myös siihen, että täältä tuntuisi puuttuvan sellainen yhdessä tekemisen meininki, joka Suomessa on hyvin tyypillistä partiossa. Tämä näkyi hyvin esimerkiksi seminaarin käytännön järjestelyissä: Saavuimme Chitwaniin päivää ennen seminaarin alkua tekemään järjestelyitä, mutta auto, jossa oli kaikki tarvitsemamme materiaalit hajosi jonnekin Chitwanin ja Katmandun väliseen vuoristoon. Auto saavutti Chitwanin vasta illan jo hämärtyessä, ja tietysti me nokkimisjärjestyksessä alimmat saimme sitten pakata yön pimeydessä 150 seminaaripakettia. Muutaman kerran siinä tuli mieleen, että homma olisi saatu hoidettua huomattavasti sukkelammin, jos meillä olisi ollut muutama auttava käsi.

Itse seminaari pidettiin tietysti nepaliksi, joten sen tarkemmin en sen sisällöstä osaa kertoa. Välillä minulle tulikin sellainen olo, että olen paikalla toimittamassa jonkinlaisen maskotin roolia: Sain istua edessä muiden IMG_5752 (1)kunniavieraiden kanssa avajaisseremonian aikana, ja tietysti kaikki halusivat ottaa kanssani valokuvia. Paikallisille minä taisin siis olla se kaikken eksoottisin eläin.

Omasta näkökulmastani parasta seminaarissa oli se, että monet osallistujat tulivat juttelemaan kanssani ja kertoivat näkemyksiään siitä, miten partiotoimintaa pitäisi uudistaa Nepalissa. Eräskin vanhempi herrasmies esitti minulle huolensa siitä, että Nepalissa partio on liian ammattimaista, eikä vapaaehtoisuuteen kannusteta riittävästi. Täällä partio on linkittynyt hyvin pitkälti kouluihin, ja ryhmien johtajia kutsutaan partio-opettajiksi ja kokouksia partiotunneiksi. Ilmeisesti nämä opettajat saava työstään ihan palkkaa, eivätkä toimi vapaaehtoispohjalta, kuten Suomessa.  Sain myös paljon kutsuja tulla käymään eri partiopiireissä ja vierailla koloilloissa (tai siis -aamuissa, sillä täällä kokoukset pidetään usein lauantaiaamuisin). Toivottavasti ehdin käydä jossain, että saan vähän paremman kuvan siitä, millaista partio täällä oikeasti on.