Tavallinen päivä toimistolla

Työpäivä Nepal Scoutsien toimistolla alkaa klo 11, jolloin kaikki toimiston parikymmentä työntekijää leimaavat itsensä sisään sormenjälkitunnistuksen avulla. Yllätyin nähdessäni täällä näin modernin kulunvalvontajärjestelmän, vaikka ei kai olisi pitänyt yllättyä, sillä tiedänhän hyvin, että ”kehitysmaa” ei automaattisesti tarkoita, etteikö maassa voisi olla hyvinkin edistynyttä teknologiaa käytössä.

Huikattuani namastet työkavereille siirryn työpisteeseeni, joka sijaitsee samassa huoneessa hankkeemme koordinaattorin Sambidan kanssa. Sambida on lisäkseni ainoa nuori nainen tässä toimistossa, mikä kertoo ehkä jotain yhteiskunnan patriarkaalisuudesta. Muutamia vanhempia naisia täällä kyllä on hallinnollisissa tehtävissä ja huolehtimassa toimiston siisteydestä. Siistijä eli didi (isosisko) tuo myös kaikille työpöydän ääreen kupin nepalilaista teetä kahdesti päivässä.
IMG_5539 (2)

IMG_5544
Yllä perunatäytteinen aloo paratha ja vegemomot. Alla momot chilikastikkeessa eli c-momo.

Lounasaika toimistossamme on klo 14:15-15, ja käymme pienellä porukalla lähes joka päivä samassa ravintolassa syömässä joko momoja (lihalla tai kasviksilla täytettyjä mykyjä), chowmeinia (paistettuja nuudeleita) tai parathaa (perunalla tai lihalla täytettyä leipää). Nepalin ruokakulttuuri heijastaa hyvin maan sijaintia Kiinan ja Intian välissä, sillä siinä missä momot ja nuudelit ovat selkeästi kiinalaista alkuperää, niin paratha taas on intialainen ruoka. Lautasellinen höyrytettyjä kasvismomoja maksaa lähiravintolassamme 75 rupiaa eli n. 0,65 €.

Iltapäivällä meillä on usein pieni tauko työnteossa, sillä jostain syystä nettiyhteys tykkää usein oikutella lounaan jälkeen.

IMG_5537
Tällainen akkuviritemä löytyy meidän työhuoneen nurkasta.

Myös sähkön saannissa on silloin tällöin ongelmia, vaikka toimistollamme onkin käytössä aggregaatti, joka lataa huoneissa olevia akkuja. Varasähköllä voi ladata puhelimia ja tietokoneita, mutta esimerkiksi tulostimen käyttöön sen jännite ei riitä. Paikalliset ovat hyvin tiedostavia sähkön käyttäjiä, sillä esimerkiksi valot laitetaan päälle vasta sitten, kun ei todellakaan näe yhtään mitään, jos edes silloin.

Tällä hetkellä toimiston väki suunnittelee täyttä häkää  Nepal2 -hankkeen viimeistä toimintoa eli Trainers Seminaria, joka pidetään parin viikon kuluttua Chitwanin piirikunnassa. Viikonlopun kestävään seminaariin on tulossa kokeneita partiokouluttajia ympäri maata, ja siellä on tarkoitus keskustella mm. parhaillaan uudistettavasta partiolaisten koulutusjärjestelmästä. Itse pääsen myös osallistumaan seminaariin, ja vaikka tuskin tulen ymmärtämään kovin paljon sen sisällöstä, niin odotan sitä jo innolla, sillä viikonlopun aikana tarjoutunee mahdollisuus käydä ihastelemassa Chitwanin kansallispuistoa.

Itseasiassa juuri tällä hetkellä koko muu toimiston väki on palaverissa. Kyseisen palaverin piti alkaa eilen klo 13:30, mutta jostain syystä se alkoi vasta tänään klo 17. Iso osa eilisestä työpäivästä meni ihmetellessä että koskahan kokous mahtaa alkaa. Näin kolmen viikon kokemuksella voin sanoa, että tämä on täällä hyvin tyypillistä. Ensin kaikilla on kova kiire valmistautua kokoukseen, joka saatetaankin pitää tunteja, tai jopa päiviä myöhemmin. Työajan pitäisi loppua klo 18, mutta viimeksikin kyseinen kokous kesti kolmisen tuntia, joten taitaa tänäänkin mennä ylitöiksi.

Paikalliseen tapaan toimistomme on avoinna myös sunnuntaisin, tosin vain klo 16 asti. Itse olen toistaiseksi työskennellyt myös sunnuntait, mutta saatan siirtyä jossain vaiheessa viisipäiväiseen työviikkoon, koska olen tällainen hemmoteltu eurooppalainen, joka tarvitsee kaksi päivää toipuakseen viiden päivän työputkesta.

Mainokset

Ensivaikutelmia

Huomenna minulle tulee täyteen kaksi viikkoa Nepalissa, ja ennen kuin elämästä täällä tulee täyttä rutiinia, niin on ehkä hyvä kerrata vähän ensivaikutelmia.

Kaupunkina Katmandusta tulee yllättävän paljon mieleen Peking, jossa asuin puolisen vuotta vuonna 2012. Ja tarkoitan siis nimenomaan sitä vanhaa Pekingiä, eli niitä pikkuisia hutongeja, jotka ovat jo suurelta osin saaneet väistyä modernimman rakentamisen tieltä. Täällä keskusta on vielä täynnä vanhoja viehättäviä kivitaloja, joiden pohjakerrokset on täynnä mitä erilaisimpia pajoja ja putiikkeja. Vaikka viime vuotinen maanjäristys tuhosi paljon keskustan keskiaikaisia rakennuksia, niin kyllä täällä vielä riittää runsaasti ihastelemista.

IMG_5375
Värikkäitä taloja Patanissa, eli ”Katmandun Espoossa”.
IMG_5277
Ilmeisesti maanjäristyksessä vaurioitunutta taloa puretaan Thamelissa, Katmandun turistikeskuksessa.

Iltaisin täällä tulee pimeä vähän kuuden jälkeen, ja pimeä tarkoittaa täällä siis oikeasti pimeää. Katuvaloja ei juuri ole, ja vaikka olisikin, niin ne eivät yleensä toimi. Syynä toimimattomuuteen on Nepalia syksystä saakka vaivannut polttoainekriisi, joka on johtanut tiukkaan sähkön säännöstelyyn. Sähköt ovat poissa kiertävän aikataulun mukaan 13 tuntia vuorokaudessa, eri alueilla eri aikaan. Onneksi useimmissa rakennuksissa on joko aurinkopaneelit tai aggregaatti, joiden avulla saadaan toimimaan yleensä yksi lamppu per huone, ja joissain paikoissa sähköä riittää jopa ihan yhteen tai kahteen pistorasiaan. (EDIT: Ei kyllä taida useimmissa taloissa olla varasähköä, vaanko vain kalleimmissa asunnoissa. Esim. paikallinen työkaverini sanoi, ettei heillä moista luksusta ole.) Tällaisen maksukykyisen ulkomaalaisen näkökulmasta sähkön ja polttoaineen vähyys ovat tietysti vain elämää lievästi hankaloittavia seikkoja, mutta usealle nepalilaiselle on kyse elämästä ja kuolemasta. Polttoainekriisin taustalla oleva rajasulku Intian rajalla on vaikeuttanut myös lääkkeiden ja elintarvikkeiden tuontia maahan, joten kylmyys ja nälkä koettelivat etenkin köyhimpiä nepalilaisia ankarasti menneenä talvena. Vaikka rajasulku onkin nyt ohi, niin kaikesta on edelleen pulaa ja polttoaineen hinta korkealla, sillä ne joilla on rahaa ja aikaa seistä tuntitolkulla jonoissa hamstraavat varastot täyteen jättäen vähempiosaiset ilman.

Kaikista kriiseistä huolimatta tapaamani nepalilaiset ovat olleet uskomattoman positiivisia ja ystävällisiä. Ihmisistä ei ainakaan päälle päin näy, että täällä on poikkeustilanne päällä, eikä minun kuulteni kukaan ole sen suuremmin tilannetta valitellut. Tiedä sitten mitä paikalliset keskenään juttelevat, mutta näin ulkopuolisen silmin katsottuna asiat näyttäisi rullaavan täällä kaikesta huolimatta aika hyvin.

 

 

 

Namaste!

Namaste, tuo joogatunneilta tuttu sana, on yleisin Nepalissa käytettävä tervehdys, jota käytetään sekä tuttujen että tuntemattomien kesken. Kirjaimellisesti namaste tarkoittaa suurin piirtein ”kumarran pyhää sinussa”, ja yleensä tervehdyksen yhteydessä tehdäänkin pieni kumarrus kädet liitettynä yhteen kasvojen edessä. Muodollisempi versio tervehdyksestä on namaskar, jota täällä kuitenkin kuulee erittäin harvoin.

Ensi kerralla siis joogatunnilla, tai siinä yhdessä helsinkiläisessä ravintolaketjussa asioidessasi tiedät, mistä on kyse.